Pakollinen stoppi :(

Eipäs ole tullut taas pitkään aikaan kirjoiteltua, kun olen ollut kohta pari kuukautta poissa kotoa. Ensin oikeissa töissä ja nyt työharjoittelussa kotikaupungissa. Mies pitää opiskelukaupungissa kotia pystyssä. Olemme siis jo vähän pidemmän aikaa asuneet erillään viikonloppuja lukuunottamatta.

Tästä syystä on kirjoittelukin jäänyt vähemmälle, kun ei ole perhe tällä välin valitettavasti päässyt kasvamaan. Vielä olisi pari viikkoa lusimatta ja alkaisi taas arki ihan omassa kotona. Turvallinen arki. Ehkä sitten on taas asiaa (ja oireita) enemmän :)

Paluu arkeen

Huomenna olisi paluu arkeen ja koulunpenkille. Odotan jo innolla huomisaamua. On itseasiassa ollut oudon hienoa huomata, kuinka onkaan löytänyt oman alansa, kun todella haluaa aamulla lähteä kouluun ja iltapäivällä tuntuu, että olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Toivottavasti into ei laannu koskaan ja saan yhtä suurella mielenkiinnolla tehdä töitä tulevat vuodet :)

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen ei uutisoitavaa. Viikon-parin päästä olisi taas ovulaation aika.

Hyvää kesän loppua (nytkö se jo meni?!), kohta syksyn alkua kaikille! :)

Netitön elämä jatkukoon!

Tällaista tämä kesä taas on ollut. Koneelle ei ole päässyt tai halunnut olla. Sunnuntaina kotiuduin ja huomenna olisi taas reissuun lähtö. Huoh.. Ensi viikolla alkaa onneksi koulu ja pääsee rauhoittumaan kotiin ja saa vähäksi aikaa kiinni arjesta.

Mietin tuossa yksi ilta kuinka arvaamatonta ja ihmeellistä elämä on. Millainen minun piti nyt olla?

• Juhannuksena minun piti olla selvinpäin ja hehkua onnesta, kun raskaus on alkumetreillä.
•  Kesä piti tyytyväisenä hymistellä ja hymyillä salaa, kun olen raskaana eikä kukaan vielä tiedä.
• Loppukesästä minun piti alkaa jo harkitsemaan äitiysvaatteita, kun mahan piti alkaa jo kasvaa.
• Heti koulun alettua minun piti mennä juttelemaan opettajien kanssa, kannattaako minun mennä harjoitteluun vai jättää se käytäväksi joskus hamaan tulevaisuuteen äitiysloman jälkeen.
• Koulussa minun piti käydä kursseja yhdessä juuri opiskelun aloittaneiden kanssa, koska muut luokkalaiseni ovat harjoittelussa ja minä käyn sillä aikaa kursseja, joita en halua käydä äitiysloman jälkeen. Joskus.
• Loppusyksyllä pidettävässä luokkakokouksessa minun piti olla suuren mahani kanssa ihmeteltävänä ja haikailla toisten huurteisten oluiden ja siidereiden perään, mutta olla maailman onnellisin tilanteestani.
• Jouluna meidän piti pelätä, joko synnytys alkaa vai selvitäänköhän jopa uuteen vuoteen mahani kanssa yhdessä osassa. Koulu piti lopettaa joululomalla.
• Alkuvuodesta minun piti synnyttää ja meidän piti muuttaa takaisin kotikaupunkiin.

Mutta:

• Kesän olen saanut rauhassa nauttia helteiden keskellä oluista ja siidereistä.
• Maha on kasvanut, mutta ei toivotusta syystä. En siis eksy äitiysvaateostoksille.
• Koulussa en mene keskustelemaan harjoittelun siirtämisestä.
• Luokkakokouksessa raskautta ei ihmetellä, koska vaikka raskaaksi tässä päästäisiinkin, se ei silloin näy vielä yhtään kenellekkään.
• Jouluna en pelkää synnyttäväni. (toivottavasti!)
• Koulu ei lopu joululomalla emmekä muuta takaisin kotiin.

Suunnitelmat ei siis ole menneet ihan putkeen...

Sinne meni, että hurahti

Ovulaatio siis. Taas elellään eri paikkakunnilla ja ovulaatiot ja muut kikkaskonstit ja jipot jäi käyttämättä. Vaikka kyllähän sitä pieni mahdollisuus on muulloinkin itsensä raskaaksi saattaa, mutta olen nyt sokeasti alkanut uskoa tuohon ovulaation ihmeellisyyteen. Mene ja tiedä..

Mutta siis kuinka epäreilusti voikaan onnenlahjat mennä?! Taas yksi kaverini on "vahingossa" raskaana. Tai kuinka vahinko se voi olla, jos ei itse huolehdi ehkäisystä, mutta tähän saumaan heidän ei pitänyt lapsia hankkia. Siis voi vietävä, että raivostuttaa, kun ajatteleekin asiaa. Omistanko liudan outoja kavereita vai onko tämä jokin muoti-ilmiö? Tällä hetkellä neljä kaveriani on enemmän ja vähemmän vahingossa raskaana. Mutta ompas vain kiva, kun itse tosissaan yrittää ja haluaa niin yhtä tyhjän kanssa. Ärrrrr!

Kiitos ja anteeksi. Parempi onni ensi kerralla. Ja parempi päivä toivottavasti myös.

Netitöntä elämää

Taas on siskolla majailtu vajaa viikko. Tänään kotiuduin miehen seuraksi.

Yllättävän paljon sitä nettiä kaipaa kun sitä ei ole, vaikka silloin kun se käytettävissä on, tuntuu ettei sillä oikein mitään tee. Mutta näköjään tekee. Oikein rentouttavaa päästä lukemaan kaikkien blogit läpi ja näkemään kuulumiset.

Mitään alkuperäiseen aiheeseen liittyvää ei tähän aikaan kuusta ole. Kunhan vain kulutan aikaa ja odotan viikkojen vierivän. Nautin helteistä ja miehen seurasta (kun nyt taas täällä tuppukylässä kaksin ollaan).

Voihan itkut

Labran raskaustesti puhtaasti negatiivinen. Jippijaijee.. Siis asuuko minussa jotain hcg-mörköjä, jotka käy pelotteleen silloin, kun aika on otollisin? En tiedä, mutta turhauttaa. Yhtäkään testiä en enää osta ennen kuin maha alkaa kasvaa ja kuukautiset puoli vuotta myöhässä. Juu, en varmaan niin.

Mieliala negatiivisen tuloksen ja muista, ehkäpä hormooneista johtuvista syistä, erittäin matala. Itkettää vähän väliä vaikkei mitään varsinaista syytä olekkaan. Tämä negatiivinen tulos ei varmaan ole mikään suurin syy. Kyllähän sitä tiesi, että tähän voi aikaa mennä. Muttei halunnut uskoa. Nyt olen kuitenkin päivän aikana useaan kertaan tihrustanut kyyneleet, mikä on aika epänormaalia minulle. Miehen kanssa on riidelty ja sekin stressaa. Tekisi mieli lähteä kotikaupunkiin, mutta siltikään en halua. Tämä päivä on ollut yhtä valitusta ja itkua.

Jospa rientäisin imurinvarteen purkamaan kiukkua.


Ps. Ne menkatkin sitten alkoi.

Mummo ♥

Teimpä tuossa mahtavan löydön ja pakko jakaa se. mummo ♥ Uppos minnuun kyllä aivan täydellisesti! Tässä pari kuvaa lainattu kyseiseltä sivulta [klikkaa kuvia suuremmaksi]:

Sivuilla mainittiin, että kyseinen mummo-kirja tulee myyntiin elokuussa 2010 ja aivan varmasti kyllä ostan!