Netitön elämä jatkukoon!

Tällaista tämä kesä taas on ollut. Koneelle ei ole päässyt tai halunnut olla. Sunnuntaina kotiuduin ja huomenna olisi taas reissuun lähtö. Huoh.. Ensi viikolla alkaa onneksi koulu ja pääsee rauhoittumaan kotiin ja saa vähäksi aikaa kiinni arjesta.

Mietin tuossa yksi ilta kuinka arvaamatonta ja ihmeellistä elämä on. Millainen minun piti nyt olla?

• Juhannuksena minun piti olla selvinpäin ja hehkua onnesta, kun raskaus on alkumetreillä.
•  Kesä piti tyytyväisenä hymistellä ja hymyillä salaa, kun olen raskaana eikä kukaan vielä tiedä.
• Loppukesästä minun piti alkaa jo harkitsemaan äitiysvaatteita, kun mahan piti alkaa jo kasvaa.
• Heti koulun alettua minun piti mennä juttelemaan opettajien kanssa, kannattaako minun mennä harjoitteluun vai jättää se käytäväksi joskus hamaan tulevaisuuteen äitiysloman jälkeen.
• Koulussa minun piti käydä kursseja yhdessä juuri opiskelun aloittaneiden kanssa, koska muut luokkalaiseni ovat harjoittelussa ja minä käyn sillä aikaa kursseja, joita en halua käydä äitiysloman jälkeen. Joskus.
• Loppusyksyllä pidettävässä luokkakokouksessa minun piti olla suuren mahani kanssa ihmeteltävänä ja haikailla toisten huurteisten oluiden ja siidereiden perään, mutta olla maailman onnellisin tilanteestani.
• Jouluna meidän piti pelätä, joko synnytys alkaa vai selvitäänköhän jopa uuteen vuoteen mahani kanssa yhdessä osassa. Koulu piti lopettaa joululomalla.
• Alkuvuodesta minun piti synnyttää ja meidän piti muuttaa takaisin kotikaupunkiin.

Mutta:

• Kesän olen saanut rauhassa nauttia helteiden keskellä oluista ja siidereistä.
• Maha on kasvanut, mutta ei toivotusta syystä. En siis eksy äitiysvaateostoksille.
• Koulussa en mene keskustelemaan harjoittelun siirtämisestä.
• Luokkakokouksessa raskautta ei ihmetellä, koska vaikka raskaaksi tässä päästäisiinkin, se ei silloin näy vielä yhtään kenellekkään.
• Jouluna en pelkää synnyttäväni. (toivottavasti!)
• Koulu ei lopu joululomalla emmekä muuta takaisin kotiin.

Suunnitelmat ei siis ole menneet ihan putkeen...