Sinne meni, että hurahti

Ovulaatio siis. Taas elellään eri paikkakunnilla ja ovulaatiot ja muut kikkaskonstit ja jipot jäi käyttämättä. Vaikka kyllähän sitä pieni mahdollisuus on muulloinkin itsensä raskaaksi saattaa, mutta olen nyt sokeasti alkanut uskoa tuohon ovulaation ihmeellisyyteen. Mene ja tiedä..

Mutta siis kuinka epäreilusti voikaan onnenlahjat mennä?! Taas yksi kaverini on "vahingossa" raskaana. Tai kuinka vahinko se voi olla, jos ei itse huolehdi ehkäisystä, mutta tähän saumaan heidän ei pitänyt lapsia hankkia. Siis voi vietävä, että raivostuttaa, kun ajatteleekin asiaa. Omistanko liudan outoja kavereita vai onko tämä jokin muoti-ilmiö? Tällä hetkellä neljä kaveriani on enemmän ja vähemmän vahingossa raskaana. Mutta ompas vain kiva, kun itse tosissaan yrittää ja haluaa niin yhtä tyhjän kanssa. Ärrrrr!

Kiitos ja anteeksi. Parempi onni ensi kerralla. Ja parempi päivä toivottavasti myös.

Netitöntä elämää

Taas on siskolla majailtu vajaa viikko. Tänään kotiuduin miehen seuraksi.

Yllättävän paljon sitä nettiä kaipaa kun sitä ei ole, vaikka silloin kun se käytettävissä on, tuntuu ettei sillä oikein mitään tee. Mutta näköjään tekee. Oikein rentouttavaa päästä lukemaan kaikkien blogit läpi ja näkemään kuulumiset.

Mitään alkuperäiseen aiheeseen liittyvää ei tähän aikaan kuusta ole. Kunhan vain kulutan aikaa ja odotan viikkojen vierivän. Nautin helteistä ja miehen seurasta (kun nyt taas täällä tuppukylässä kaksin ollaan).

Voihan itkut

Labran raskaustesti puhtaasti negatiivinen. Jippijaijee.. Siis asuuko minussa jotain hcg-mörköjä, jotka käy pelotteleen silloin, kun aika on otollisin? En tiedä, mutta turhauttaa. Yhtäkään testiä en enää osta ennen kuin maha alkaa kasvaa ja kuukautiset puoli vuotta myöhässä. Juu, en varmaan niin.

Mieliala negatiivisen tuloksen ja muista, ehkäpä hormooneista johtuvista syistä, erittäin matala. Itkettää vähän väliä vaikkei mitään varsinaista syytä olekkaan. Tämä negatiivinen tulos ei varmaan ole mikään suurin syy. Kyllähän sitä tiesi, että tähän voi aikaa mennä. Muttei halunnut uskoa. Nyt olen kuitenkin päivän aikana useaan kertaan tihrustanut kyyneleet, mikä on aika epänormaalia minulle. Miehen kanssa on riidelty ja sekin stressaa. Tekisi mieli lähteä kotikaupunkiin, mutta siltikään en halua. Tämä päivä on ollut yhtä valitusta ja itkua.

Jospa rientäisin imurinvarteen purkamaan kiukkua.


Ps. Ne menkatkin sitten alkoi.

Mummo ♥

Teimpä tuossa mahtavan löydön ja pakko jakaa se. mummo ♥ Uppos minnuun kyllä aivan täydellisesti! Tässä pari kuvaa lainattu kyseiseltä sivulta [klikkaa kuvia suuremmaksi]:

Sivuilla mainittiin, että kyseinen mummo-kirja tulee myyntiin elokuussa 2010 ja aivan varmasti kyllä ostan!

Eikai taas?

Hohhoijaa.. Aamulla tein toisen paketissa olleen testin ja dindindindin[Tappajahai-musiikki] NEGA. Siis nyt on oikeasti jo pakko käyttää voimasanoja ja kysyä, että mitä vittua?!? Soitin sitten terveyskeskukseen ja pyysin laittamaan lähetteen pissanäytteeseen. Se olisi sitten edessä maanantaina. Sinne asti siis jännäillään, kun mies jo kerkesi kiroamaan, kuinka paljon olen ehtinyt testeihin tuhlata. Vastalauseeksi oli pakko todeta, että olisi taas kuunnellut naisen järkipuhetta, kun heti yrityksen alussa mietin, pitäisikö netistä tilata isompi satsi testejä halvemmalla. Ei kelvannut. Kärsikööt, hitto vie!

Osaisiko joku viisaampi vastata voisiko nega johtua siitä, etten nukkunut viime yönä kuin muutaman tunnin ennen testausta. Kävin viimeisen kerran vessassa 03-03.30 aikoihin ja testin tein heti klo 8, jotta voin heti soittaa terkkariin. Ei siis ollut kovin muhinutta tavaraa. Tämä kuitenkin luultavasti on vaan tätä itselle selittelyä ja syiden etsimistä, mikä on ihan turhaa.

Noh, niin kauan kuvitellaan olevamme raskaana ennen kuin toisin todistetaan. Taas.

3+4?

"Kädet vapisee.
Ei edes tupakkaa mieleni tee.
Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen."

Joo.. Mistähän aloittas. Eilisten yökkäilyjen jälkeen ilmoitin miehelle hakevani tänään raskaustestin, jos olo ei ala helpottamaan. Kyllähän se vähän helpotti. Tiesin, ettei kaikki ole kunnossa, kun minulle, ihmiselle joka voisi elää limukalla, ei limukka maistunut! Eikä myöskään ruoka! Kauppareissulla sitten haettiin apteekista kaksi testiä. Tällä kertaa heti laadukkaampaa kuin edellisellä kerralla.

Kotiintultua oli pakko juosta samantien vessaan ja ruikkia tikkuun. Hmm.. Haalea, erittäin haalea, mutta havaittavissa oleva PLUSSA! Siis w000t?! Joko taas? Onneksi paketissa oli kaksi testiä, joista toiseen lurautan aamulla. Jos sekin vielä näyttää plussaa, toivottavasti vahvempaa, soitan heti terveyskeskukseen ja ilmoitan tulostani. Haluan käydä heti varmistamassa veri- tai virtsanäytteistä onko tämä totta, ettei käy kuten viimeksi.

Ahdistaa, pelottaa, jännittää..

Supistelee!

Oih ja voih! Nyt on kyllä olot. Joko ollaan lapsiin tai sairastumaan päin.

Tänään siis kp 32/32-34-38-46.

• Huono olo. Krapulan tapainen. Vähän etoo muttei silti aivan okseta. 
• Alavatsaa juilii. Jomottaa ja supistelee. Välillä olen bongaavinani kuuluisia repäisykipuja, mutta en nyt näissä hormonihöyryissä osaa sanoa onko nekin keksittyjä. 
• Väsymys on aika mahdoton. Sitä se on kyllä aina, mutta välillä se auringonpaisteeseen jo hävisi. 

Vill sii, vill sii.
Mietin tuossa, että olisipa kyllä helppoa, nopeaa ja kätevää, kun nämä supistelut olisikin jo synnytyssupisteluja. Juuri kun olisit (jos edes olisit) saanut tietää olevasi raskaana, olisitkin jo matkalla synnyttämään. Ei aamupahoinvointeja, närästystä ja muita oireita. Ei maha pystyssä lyllertämistä, hikoilua, tuntemattomien ihmisten mahan lääppimistä saati tuijottamista, kun tällainen 150cm pitkä ja viistoistakesäiseltä näyttävä pätykkä odottaa lasta*. Pitäisköhän tosissaan lähteä jo nukkumaan?! Vähän alkais kuulostamaan siltä..

*Osaan kuulostaa pätevältä kertomaan raskaudesta sitä kokematta, koska olenhan _lukenut_ kaiken raskaudesta ja synnytyksestä. Daa.

Kohta tullaan taas

Näitä toiveikkaita päiviä elellään taas. Etten oikein sanois, että kp 31/32-jottai. Kerran kierron pituus ollut 46 päivää ja kerran 38. Muuten onkin ollut lähes aina 32-34 päivää. Hienosti olen itselle merkkaillut päivät ylös siitä asti, kun puheeksi tuli vauva. Pessimistihän en ole, mutta ihan vain siltä varalta, ettei pientä ala pitkään aikaan kuulumaan ja johonkin pitää alkaa ottaa yhteyttä. Ompahan mustaa valkoisella, miten kierrot menneet (tai ehkä oma muistamattomuuteni on tässä suurin syy listaukseen).

Oireita? Löytyy! Kuten löytyy joka kerta näihin aikoihin, kun niitä oikein päivät miettii ja pohtii. Rinnat taas superarat. Alavatsa jotenkin arka. Tai arka on ehkä huono sana kuvaamaan, herkkä ehkä? Nojailin tänään alakaappeihin ruokaa tehdessä ja hyi yäk, että se tuntui inhottavalta, kun suoraa alavatsaa painoi. Ennen en ole ikinä-missään-tilanteessa tällaista huomannut, joten tottahan se on raskausoire! Onhan näitä..

Ensi viikkoon tässä täytyy kuitenkin odotella ennen testausta, ainakin nettilaskureiden mukaan. Mutta nehän eivät vedä vertoja minun mielelle ja halulle kaivaa ne testit tuolta kaapista hetinytulos!

Huomenna kirppiskierrokselle ja unohtamaan kaikenmaailman oireet ja kuukautiset. Hyi, poisneminusta! Öitä vain :)

Ihanaa olla kotona!

Vihdoin ollaan kotiuduttu kissojen kanssa maailmalta. Ompa vain ihanaa olla kotona! Kaikki tuttu täällä odotti, mutta silti tuntui oudolta ja vähän vieraalta palata tänne, kun mies on pitänyt huushollia pystyssä ja tavarat ovat saaneet omat paikkansa ja merkityksensä hänen jäljiltään.

Ja ai niin, auto saatiin kotiin! HäpiHäpi! Pientä yllättävää remppaa siinä on, mutta toivotaan, että kestää korjausten jälkeen kauan ehjänä.

Ei muuta kuin väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa odottelemaan menkkoja alkaviksi viikonloppuna tai alkuviikosta viimeistään. Enteitä kyllä alusta on, huoh..