Supistelee!

Oih ja voih! Nyt on kyllä olot. Joko ollaan lapsiin tai sairastumaan päin.

Tänään siis kp 32/32-34-38-46.

• Huono olo. Krapulan tapainen. Vähän etoo muttei silti aivan okseta. 
• Alavatsaa juilii. Jomottaa ja supistelee. Välillä olen bongaavinani kuuluisia repäisykipuja, mutta en nyt näissä hormonihöyryissä osaa sanoa onko nekin keksittyjä. 
• Väsymys on aika mahdoton. Sitä se on kyllä aina, mutta välillä se auringonpaisteeseen jo hävisi. 

Vill sii, vill sii.
Mietin tuossa, että olisipa kyllä helppoa, nopeaa ja kätevää, kun nämä supistelut olisikin jo synnytyssupisteluja. Juuri kun olisit (jos edes olisit) saanut tietää olevasi raskaana, olisitkin jo matkalla synnyttämään. Ei aamupahoinvointeja, närästystä ja muita oireita. Ei maha pystyssä lyllertämistä, hikoilua, tuntemattomien ihmisten mahan lääppimistä saati tuijottamista, kun tällainen 150cm pitkä ja viistoistakesäiseltä näyttävä pätykkä odottaa lasta*. Pitäisköhän tosissaan lähteä jo nukkumaan?! Vähän alkais kuulostamaan siltä..

*Osaan kuulostaa pätevältä kertomaan raskaudesta sitä kokematta, koska olenhan _lukenut_ kaiken raskaudesta ja synnytyksestä. Daa.