Pakollinen stoppi :(

Eipäs ole tullut taas pitkään aikaan kirjoiteltua, kun olen ollut kohta pari kuukautta poissa kotoa. Ensin oikeissa töissä ja nyt työharjoittelussa kotikaupungissa. Mies pitää opiskelukaupungissa kotia pystyssä. Olemme siis jo vähän pidemmän aikaa asuneet erillään viikonloppuja lukuunottamatta.

Tästä syystä on kirjoittelukin jäänyt vähemmälle, kun ei ole perhe tällä välin valitettavasti päässyt kasvamaan. Vielä olisi pari viikkoa lusimatta ja alkaisi taas arki ihan omassa kotona. Turvallinen arki. Ehkä sitten on taas asiaa (ja oireita) enemmän :)

Paluu arkeen

Huomenna olisi paluu arkeen ja koulunpenkille. Odotan jo innolla huomisaamua. On itseasiassa ollut oudon hienoa huomata, kuinka onkaan löytänyt oman alansa, kun todella haluaa aamulla lähteä kouluun ja iltapäivällä tuntuu, että olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Toivottavasti into ei laannu koskaan ja saan yhtä suurella mielenkiinnolla tehdä töitä tulevat vuodet :)

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen ei uutisoitavaa. Viikon-parin päästä olisi taas ovulaation aika.

Hyvää kesän loppua (nytkö se jo meni?!), kohta syksyn alkua kaikille! :)

Netitön elämä jatkukoon!

Tällaista tämä kesä taas on ollut. Koneelle ei ole päässyt tai halunnut olla. Sunnuntaina kotiuduin ja huomenna olisi taas reissuun lähtö. Huoh.. Ensi viikolla alkaa onneksi koulu ja pääsee rauhoittumaan kotiin ja saa vähäksi aikaa kiinni arjesta.

Mietin tuossa yksi ilta kuinka arvaamatonta ja ihmeellistä elämä on. Millainen minun piti nyt olla?

• Juhannuksena minun piti olla selvinpäin ja hehkua onnesta, kun raskaus on alkumetreillä.
•  Kesä piti tyytyväisenä hymistellä ja hymyillä salaa, kun olen raskaana eikä kukaan vielä tiedä.
• Loppukesästä minun piti alkaa jo harkitsemaan äitiysvaatteita, kun mahan piti alkaa jo kasvaa.
• Heti koulun alettua minun piti mennä juttelemaan opettajien kanssa, kannattaako minun mennä harjoitteluun vai jättää se käytäväksi joskus hamaan tulevaisuuteen äitiysloman jälkeen.
• Koulussa minun piti käydä kursseja yhdessä juuri opiskelun aloittaneiden kanssa, koska muut luokkalaiseni ovat harjoittelussa ja minä käyn sillä aikaa kursseja, joita en halua käydä äitiysloman jälkeen. Joskus.
• Loppusyksyllä pidettävässä luokkakokouksessa minun piti olla suuren mahani kanssa ihmeteltävänä ja haikailla toisten huurteisten oluiden ja siidereiden perään, mutta olla maailman onnellisin tilanteestani.
• Jouluna meidän piti pelätä, joko synnytys alkaa vai selvitäänköhän jopa uuteen vuoteen mahani kanssa yhdessä osassa. Koulu piti lopettaa joululomalla.
• Alkuvuodesta minun piti synnyttää ja meidän piti muuttaa takaisin kotikaupunkiin.

Mutta:

• Kesän olen saanut rauhassa nauttia helteiden keskellä oluista ja siidereistä.
• Maha on kasvanut, mutta ei toivotusta syystä. En siis eksy äitiysvaateostoksille.
• Koulussa en mene keskustelemaan harjoittelun siirtämisestä.
• Luokkakokouksessa raskautta ei ihmetellä, koska vaikka raskaaksi tässä päästäisiinkin, se ei silloin näy vielä yhtään kenellekkään.
• Jouluna en pelkää synnyttäväni. (toivottavasti!)
• Koulu ei lopu joululomalla emmekä muuta takaisin kotiin.

Suunnitelmat ei siis ole menneet ihan putkeen...

Sinne meni, että hurahti

Ovulaatio siis. Taas elellään eri paikkakunnilla ja ovulaatiot ja muut kikkaskonstit ja jipot jäi käyttämättä. Vaikka kyllähän sitä pieni mahdollisuus on muulloinkin itsensä raskaaksi saattaa, mutta olen nyt sokeasti alkanut uskoa tuohon ovulaation ihmeellisyyteen. Mene ja tiedä..

Mutta siis kuinka epäreilusti voikaan onnenlahjat mennä?! Taas yksi kaverini on "vahingossa" raskaana. Tai kuinka vahinko se voi olla, jos ei itse huolehdi ehkäisystä, mutta tähän saumaan heidän ei pitänyt lapsia hankkia. Siis voi vietävä, että raivostuttaa, kun ajatteleekin asiaa. Omistanko liudan outoja kavereita vai onko tämä jokin muoti-ilmiö? Tällä hetkellä neljä kaveriani on enemmän ja vähemmän vahingossa raskaana. Mutta ompas vain kiva, kun itse tosissaan yrittää ja haluaa niin yhtä tyhjän kanssa. Ärrrrr!

Kiitos ja anteeksi. Parempi onni ensi kerralla. Ja parempi päivä toivottavasti myös.

Netitöntä elämää

Taas on siskolla majailtu vajaa viikko. Tänään kotiuduin miehen seuraksi.

Yllättävän paljon sitä nettiä kaipaa kun sitä ei ole, vaikka silloin kun se käytettävissä on, tuntuu ettei sillä oikein mitään tee. Mutta näköjään tekee. Oikein rentouttavaa päästä lukemaan kaikkien blogit läpi ja näkemään kuulumiset.

Mitään alkuperäiseen aiheeseen liittyvää ei tähän aikaan kuusta ole. Kunhan vain kulutan aikaa ja odotan viikkojen vierivän. Nautin helteistä ja miehen seurasta (kun nyt taas täällä tuppukylässä kaksin ollaan).

Voihan itkut

Labran raskaustesti puhtaasti negatiivinen. Jippijaijee.. Siis asuuko minussa jotain hcg-mörköjä, jotka käy pelotteleen silloin, kun aika on otollisin? En tiedä, mutta turhauttaa. Yhtäkään testiä en enää osta ennen kuin maha alkaa kasvaa ja kuukautiset puoli vuotta myöhässä. Juu, en varmaan niin.

Mieliala negatiivisen tuloksen ja muista, ehkäpä hormooneista johtuvista syistä, erittäin matala. Itkettää vähän väliä vaikkei mitään varsinaista syytä olekkaan. Tämä negatiivinen tulos ei varmaan ole mikään suurin syy. Kyllähän sitä tiesi, että tähän voi aikaa mennä. Muttei halunnut uskoa. Nyt olen kuitenkin päivän aikana useaan kertaan tihrustanut kyyneleet, mikä on aika epänormaalia minulle. Miehen kanssa on riidelty ja sekin stressaa. Tekisi mieli lähteä kotikaupunkiin, mutta siltikään en halua. Tämä päivä on ollut yhtä valitusta ja itkua.

Jospa rientäisin imurinvarteen purkamaan kiukkua.


Ps. Ne menkatkin sitten alkoi.

Mummo ♥

Teimpä tuossa mahtavan löydön ja pakko jakaa se. mummo ♥ Uppos minnuun kyllä aivan täydellisesti! Tässä pari kuvaa lainattu kyseiseltä sivulta [klikkaa kuvia suuremmaksi]:

Sivuilla mainittiin, että kyseinen mummo-kirja tulee myyntiin elokuussa 2010 ja aivan varmasti kyllä ostan!

Eikai taas?

Hohhoijaa.. Aamulla tein toisen paketissa olleen testin ja dindindindin[Tappajahai-musiikki] NEGA. Siis nyt on oikeasti jo pakko käyttää voimasanoja ja kysyä, että mitä vittua?!? Soitin sitten terveyskeskukseen ja pyysin laittamaan lähetteen pissanäytteeseen. Se olisi sitten edessä maanantaina. Sinne asti siis jännäillään, kun mies jo kerkesi kiroamaan, kuinka paljon olen ehtinyt testeihin tuhlata. Vastalauseeksi oli pakko todeta, että olisi taas kuunnellut naisen järkipuhetta, kun heti yrityksen alussa mietin, pitäisikö netistä tilata isompi satsi testejä halvemmalla. Ei kelvannut. Kärsikööt, hitto vie!

Osaisiko joku viisaampi vastata voisiko nega johtua siitä, etten nukkunut viime yönä kuin muutaman tunnin ennen testausta. Kävin viimeisen kerran vessassa 03-03.30 aikoihin ja testin tein heti klo 8, jotta voin heti soittaa terkkariin. Ei siis ollut kovin muhinutta tavaraa. Tämä kuitenkin luultavasti on vaan tätä itselle selittelyä ja syiden etsimistä, mikä on ihan turhaa.

Noh, niin kauan kuvitellaan olevamme raskaana ennen kuin toisin todistetaan. Taas.

3+4?

"Kädet vapisee.
Ei edes tupakkaa mieleni tee.
Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen."

Joo.. Mistähän aloittas. Eilisten yökkäilyjen jälkeen ilmoitin miehelle hakevani tänään raskaustestin, jos olo ei ala helpottamaan. Kyllähän se vähän helpotti. Tiesin, ettei kaikki ole kunnossa, kun minulle, ihmiselle joka voisi elää limukalla, ei limukka maistunut! Eikä myöskään ruoka! Kauppareissulla sitten haettiin apteekista kaksi testiä. Tällä kertaa heti laadukkaampaa kuin edellisellä kerralla.

Kotiintultua oli pakko juosta samantien vessaan ja ruikkia tikkuun. Hmm.. Haalea, erittäin haalea, mutta havaittavissa oleva PLUSSA! Siis w000t?! Joko taas? Onneksi paketissa oli kaksi testiä, joista toiseen lurautan aamulla. Jos sekin vielä näyttää plussaa, toivottavasti vahvempaa, soitan heti terveyskeskukseen ja ilmoitan tulostani. Haluan käydä heti varmistamassa veri- tai virtsanäytteistä onko tämä totta, ettei käy kuten viimeksi.

Ahdistaa, pelottaa, jännittää..

Supistelee!

Oih ja voih! Nyt on kyllä olot. Joko ollaan lapsiin tai sairastumaan päin.

Tänään siis kp 32/32-34-38-46.

• Huono olo. Krapulan tapainen. Vähän etoo muttei silti aivan okseta. 
• Alavatsaa juilii. Jomottaa ja supistelee. Välillä olen bongaavinani kuuluisia repäisykipuja, mutta en nyt näissä hormonihöyryissä osaa sanoa onko nekin keksittyjä. 
• Väsymys on aika mahdoton. Sitä se on kyllä aina, mutta välillä se auringonpaisteeseen jo hävisi. 

Vill sii, vill sii.
Mietin tuossa, että olisipa kyllä helppoa, nopeaa ja kätevää, kun nämä supistelut olisikin jo synnytyssupisteluja. Juuri kun olisit (jos edes olisit) saanut tietää olevasi raskaana, olisitkin jo matkalla synnyttämään. Ei aamupahoinvointeja, närästystä ja muita oireita. Ei maha pystyssä lyllertämistä, hikoilua, tuntemattomien ihmisten mahan lääppimistä saati tuijottamista, kun tällainen 150cm pitkä ja viistoistakesäiseltä näyttävä pätykkä odottaa lasta*. Pitäisköhän tosissaan lähteä jo nukkumaan?! Vähän alkais kuulostamaan siltä..

*Osaan kuulostaa pätevältä kertomaan raskaudesta sitä kokematta, koska olenhan _lukenut_ kaiken raskaudesta ja synnytyksestä. Daa.

Kohta tullaan taas

Näitä toiveikkaita päiviä elellään taas. Etten oikein sanois, että kp 31/32-jottai. Kerran kierron pituus ollut 46 päivää ja kerran 38. Muuten onkin ollut lähes aina 32-34 päivää. Hienosti olen itselle merkkaillut päivät ylös siitä asti, kun puheeksi tuli vauva. Pessimistihän en ole, mutta ihan vain siltä varalta, ettei pientä ala pitkään aikaan kuulumaan ja johonkin pitää alkaa ottaa yhteyttä. Ompahan mustaa valkoisella, miten kierrot menneet (tai ehkä oma muistamattomuuteni on tässä suurin syy listaukseen).

Oireita? Löytyy! Kuten löytyy joka kerta näihin aikoihin, kun niitä oikein päivät miettii ja pohtii. Rinnat taas superarat. Alavatsa jotenkin arka. Tai arka on ehkä huono sana kuvaamaan, herkkä ehkä? Nojailin tänään alakaappeihin ruokaa tehdessä ja hyi yäk, että se tuntui inhottavalta, kun suoraa alavatsaa painoi. Ennen en ole ikinä-missään-tilanteessa tällaista huomannut, joten tottahan se on raskausoire! Onhan näitä..

Ensi viikkoon tässä täytyy kuitenkin odotella ennen testausta, ainakin nettilaskureiden mukaan. Mutta nehän eivät vedä vertoja minun mielelle ja halulle kaivaa ne testit tuolta kaapista hetinytulos!

Huomenna kirppiskierrokselle ja unohtamaan kaikenmaailman oireet ja kuukautiset. Hyi, poisneminusta! Öitä vain :)

Ihanaa olla kotona!

Vihdoin ollaan kotiuduttu kissojen kanssa maailmalta. Ompa vain ihanaa olla kotona! Kaikki tuttu täällä odotti, mutta silti tuntui oudolta ja vähän vieraalta palata tänne, kun mies on pitänyt huushollia pystyssä ja tavarat ovat saaneet omat paikkansa ja merkityksensä hänen jäljiltään.

Ja ai niin, auto saatiin kotiin! HäpiHäpi! Pientä yllättävää remppaa siinä on, mutta toivotaan, että kestää korjausten jälkeen kauan ehjänä.

Ei muuta kuin väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa odottelemaan menkkoja alkaviksi viikonloppuna tai alkuviikosta viimeistään. Enteitä kyllä alusta on, huoh..

Juhannus lusittu ja ennakointia tulevaa varten

Juhannus meni mukavasti. Mies paiski töitä (vuorotyön ilot?) ja minä olin kotikaupungissa nautiskelemassa kavereiden seurasta. Olen muutenkin oleillut täällä jo reilun viikon ja vielä jatkuu. Täältä olen saanut kesäksi töitä, toisin kuin opiskelukaupungista. Voi että rakastankin sitä paikkaa! (Lauseesta voi tulkita hippasen ironiaa). Mutta oli kyllä pientä piristystä suhteeseemme olla vähän aikaa erossa. Riemu oli rajaton, kun mies kertoi tulevansa tänään tänne.

Aasinsiltana edelliseen. Mies siis ilmoitti tulevansa tänään tänne, koska olemme löytäneet auton, jota lähtee aamulla katsomaan ja toivottavasti tuo sen minun rakkauven tullessaan. Nykyisessä autossa on pientä vikaa siellä täällä, mutta aivan toimiva peli kaikin puolin. Tilaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi tulevaa ajatellen. Meitä kun nyt matkustaa parhaimmillaan kaksi kissaa, kaksi (fyysisesti)aikuista ja lisko +hänen korkeutensa koti. Lähitulevaisuudessa vielä (fyysisesti ja psyykkisesti) lapsi. Tila ei siis millään riitä. Ja uudessa autossa olisi ilmastointi ja toimivat etuikkunat, joista olen nykyisessä saanut vain haaveilla. Toivottavasti siis huomenna pihaan kurvaa uusi(käytetty) ja upea auto! Peukut ja varpit pystyyn!

Nyt äkkiä nukkumaan miehen viereen, kun siitä vielä ehtii nauttia! Huomenna se on taas menoa, kun itse jään tänne töihin ja mies lähtee omiin töihinsä. Nyyh..

Entä jos ei sittenkään?

Olen tässä ruvennut miettimään.. Minulla pyörii kotona jaloissa kaksi pientä tyyppiä, jotka vinkuvat ja haluavat osakseen huomiota. Koko tämän päivän olen saanut juosta kuin lapsen perässä kieltämässä, "sinne kaappiin ei saa mennä!, tuleppa syömään niin rauhoitut!, käyppäs kakalla, jos se helpottais oloa!" ja tätä rataa. Makuuhuoneen hyllyn päällä asustelee lisko omassa pienessä kodissa, ja se jos mikä olisi kiinnostava! Mikään muu juomakuppi ei kelpaa kuin liskon kuppi, mitään muuta ei huvita tehdä kuin katsoa liskoa, joka on istunut samassa kohdassa viimeiset kolme tuntia. Syliin pitää päästä aina ja koko ajan kun joku on tietokoneella. Kierretään tuolia ja huudetaan niin kauan, että joku suostuu syliin nostamaan. Itse ei voida loikkia syliin, kuin harvoin. Liian harvoin!

Kerrottakoon, minulla EI ole jaloissa pyörimässä kahta lyllertävää lasta. Minulla on kotona kaksi KISSAA! Välillä tuntuu, ettei nuo mitään tavallisia kissoja ole. Jotain ihmiskissamutaatioita vähintään, sen verran hyvin osaavat lapsen rooliin asettua.

Mihin me mitään lapsia tarvitsemme, kun meillä on tällainen?

Ja toinen tapaus on tällainen, joka on kuin pohjaton kaivo ruuan suhteen:

Mutta silti niin rakkaat äidin murumussukat!!

Ps. Pistikö kukaan merkille, etten ehkä osaa ihan täydellisesti käyttää mitään kuvankäsittelyohjelmia?

Ja alusta..

Uusi kierto, uudet kujeet. Eipä se viime kiertokaan siis ottanut vielä tuulta purjeisiinsa. Olen tässä miettinyt, kuinka paljolta stressiltä sitä olisikaan aiemmin säästynyt, kun olisi tiennyt, kuinka aikaa vievää tämä raskautuminen on. Ja tiedän ettei meillä tässä ole vielä kauan yritettykkään, mutta pai tö vei. Kun yksi e-pilleri jostain välistä aina unohtui, koko loppu kuun sai miettiä ollaanko sitä nyt raskaana ja voi ei, ja miten olenkaan näin tohelo ja unohdan. Mutta kappas, ei se ihan niin yksinkertaista olekaan! Jos siis alan joskus taas pillereitä ehkäisykeinona käyttämään, tiedämpähän, ettei niistä yhdistä ja kahdista unohtuneista pillereistä niin suurta draamaa tarvitse tehdä.

Olemme ehkä hiukan malttamattomia ja olemme jo nyt katselleet, millaisia vaunuja haluaisimme. Tarkoituksena olisi joku päivä lähteä läheiseen vaunuliikkeeseenki katsastamaan, olisiko jotain superhalpaa, mikä kannattaisi ehdottomasti ostaa jo nyt, kun halvalla saa. Enkä millään tavalla yritä huijata itseäni ja juosta muka tarjousten perässä, m mm..

Jatkampa kodin puunausta, pieni dataus(vai lataus?)tauko tekee hyvää. Tulen taas viimeistään kuukauden päästä oireilemaan.

Sairastelua ja arvontoja

Tässä sitä nyt sitten ollaan lääkekuurilla. Kuurin takia tämä yrityskierto jää luultavasti aika lyhyeen, mutta parempi näin, jotta parantuu ensin ennen sitä paljon haluttua yhdeksän kuukauden rupeamaa.

Ihania helteitä ollut! On vähän väriäkin saanut pintaan. Eikös se niin mene, että ruskettunut läski näyttää paremmalta kuin valkoinen? Hieman paremmalta siis näytetään jo. Näitä lisää!

Marialla kiva arvonta käynnissä, kaikki kynnelle kykenevät osallistumaan! :)

Arki ja askareet

Tämän taivaan alla ei uutisoitavaa. Tavallista arkea elellään odottaen ensi kuun alkua, jolloin ehkäpä pitäisi menkkojen taas alkaa. Voi kun niiin toivoisin etteivät alkaisi, mutta uskallampa epäillä.

Sain vasta tietää, että suvussani on endometrioosia ja itsellä vähän samankaltaisia oireita. Liekkö tuokin sitten tuomassa lisämausteensa yritykseen. En jaksa googlata ja etsiä tietoa onko perinnöllistä. Joku päivä vaivaudun etsimään.

Mies oli viikonlopun yötöissä joten mulla ei ollut mitään muuta kuin aikaa istua koneella. Löysin taas muutaman ihanan blogin, joita aloin lukemaan. Olen niin koukuttanut itseni blogien lukuun, että huhhuh!

Pampula ja Pikkiriikki - mitä suloisimpia lapsia ja ihania vaatteita!
Ceelan metkut - ihana pieni prinsessa, ihania sisustusratkaisuja ja ihania vaatteita(+nettikauppavinkkejä). Ihanaa!
Under my motherly wings - söpö pieni prinssi, vaatteita äideille ja lapsille ja desing-sisustusjuttuja. Mii laik!

Luimpa nuo kolme sitten alusta loppuun siinä kolmen yön aikana. Ja kyllä kannatti!

Uuteen kiertoon, hiiohoi!

Täällä nyt ilmeisestikin siirrytään kohti seuraavaa kiertoa ja sen mukanaan tuomia jännitysmomentteja. Kuukautiset loppuivat, mutta menkkamaiset kolotukset eivät. Oletan nyt kuitenkin, että raskaana tässä ei olla ja halpistestit ovat suoraan sieltä itsestään.

Törmäsimpä tässä surffaillessa mitä hauskimpaan blogiin. Pojasta isäksi -blogia on todella mielenkiintoista lukea. Raskautta miehen näkökulmasta. Oma mieheni tähän ei takuulla ryhtyisi ja siksipä tämä ehkä kiehtookin. Suosittelen!

Asuntoasiat pyörivät tasaisin väliajoin mielessä ja myytäviä asuntoja tulee tarkkailtua. Miksi, oi miksi ei ole mahdollista muuttaa vielä takaisin kotikaupunkiimme? Nyt olisi niin monta lähes täydellistä asuntoa juuri meitä ja (toivottavasti) tulevaa perhettämme varten. Täytyy toivoa, että vastaavia ihanuuksia on myöhemminkin tarjolla, kun muutto on ajankohtainen.

Näihin kuviin (mihin kuviin?!) ja tunnelmiin..

Poikkeus vahvistaa säännön?

Ei tässä enää tiedä mitä ajattelis ja uskois. Pettynyt olen silti monen monta kertaa muutaman päivän sisään.

6.5.: Soitin labratuloksia ja kerrottiin, että testi oli negatiivinen. "Joo, selvä, okei, kiitos, hei!" Jotain tällaista sain puhelimeen sanottua ennen kuin itku tuli väkisin vastusteluista huolimatta. Mutta lannistua ei saa! (Tai ainakaan uskoa mihinkään laboratoriokokeisiin, mitä ne muka tietäisi, pöh?!) Marssimpa sitten hakemaan lohdutukseksi luottotestejä, joilla saa hyviä tuloksia ja mielen paremmaksi.
Kaupassa piti ostokset jättää kassalle, kun yhtä aikaa alkoi kiertää mahassa ja oksettaa. Sanoin ystävällisesti kassaneidille, että nyt on PAKKO mennä vessaan, tulen kohta pakkaamaan ostokseni. Palattuani ihana nuori kassaneiti oli pakannut kaikki tavarani valmiiksi pusseihin! Mitä palvelua!

7.5.: Idioottivarma keino saada haaveet vielä leijumaan ja pysytellä pilvissä on hakea marketin testejä ja testailla niillä vähän väliä. Aamulla tein negatiivisen testin. Koulussa maha superkipeä. Menkat alkoi. Kovien kipujen kera. Ihan vain julmuuttani tein vielä yhden testin, joita ostamassani paketissa oli siis kaksi. Ja haamu! SIIS MITÄ?! En ihan oikeasti ymmärrä. Ihan sama ovatko marketin testejä vai eivät, mutta miten yleensäkin voivat myydä tuollaista tuotetta, joka ei pidä paikkaansa?

Vai voisinkohan vain olla se poikkeus, jolla kuukautiset ovat raskaudenkin aikana? Ja raskaus olisikin niin alussa, että labrakokeet ei sitä vielä selvitä, mutta markettitestit kyllä. Voi mitä haaveilua. Kohta tullaan ja kovaa alas. Sinne asti leijutaan!

Ampoliivöpöl (Päivä 36.)

Nyt on kyllä todella sekaisat tunteet. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Laitampa tapahtumat aikajanaan oikein nääs.

5.5.: Koulussa huono olo ja ajattelin, että olen sairaaksi tulossa, joten lähdin kotiin. Olin edellisenä päivänä ostanut marketista raskaustestiliuskoja, joita oli paketissa kaksin kappalein. Tein toisen niistä ja HUPS! Haalea plussa se oli! Vääntelin ja kääntelin sitä kädessä, eikä se viiva siitä valon mukana mihinkään hävinnyt. Soitin miehelle, joka oli tulossa töistä. Itku kurkussa mongersin, että me saadaan nyt oikeasti se vauva. Mies tuli hetken kuluttua leveä hymy kasvoilla ovesta sisään. Pessimismin kuninkaana mies läksytti, ettei niihin nyt kuitenkaan ihan kannata luottaa, joten käskytti minut apteekkiin ostaan jonkin todellatodella luotettavan testin. Ostin kaksi ClearBluen digitaalista testiä. (Onko ne ees luotettavia?! Kalliita ainaki.)

Noh, tästähän se riemu sitten vasta alkaakin. Innoissani testin tein ja ruutuun pläjähti lukemaan "Inte Gravid". Joo hei, pieni mätkähdys maan pinnalle ja pohjamutiin. Miksi edes luulin, että olisi näin äkkiä tärpännyt?! Parin tunnin päästä tein sen toisen marketin testin. Viiva tuli mutta edellistä haaleampi.

6.5.: Aamulla tein toisen ClearBluen digitaalisen testin ja Inte Gravidia näyttää. Soitin koulun terveydenhoitajalle, joka antoi huonovointisuuden takia sairaslomaa ja kyselin samalla, miten toimia, kun en ole tässä nykyisessä kaupungissa kirjoilla. Laittoi lähetteen terveyskeskukseen, jonne kävin viemässä virtsanäytteen ja parin tunnin päästä kuullaan lopullinen tuomio. Oikein mahanpojhasta ottaa, kun ei tiedä mihin testeihin luottaisi. Huhhuh!

Mutta siis minähän en mistään asiasta ikinä innostu, enkä testejä ole hamstrannut enkä jännitä yhtään! Täysin rauhallisin mielin otetaan vastaan kaikki mitä annetaan.

Päivä 32.

Menkkoja ei näy, ei kuulu. *Pieni toivon kipinä* Tässä taas olen kaiken näköisiä oireita kehitellyt, jotka voivat kaikki ihan yhtä hyvin enteillä menkkoja.

Pientä listausta omaksi iloksi:
Mahaa nippailee - välillä samalla tavalla kuin menkkojen alkaessa, mutta jollain tavalla kuitenkin erillailla. En osaa edes sanoa, mikä siinä on eriä, mutta ompahan vaan.
Tissien arkuus - siis voi itkut! Kävelynkin aiheuttama pieni liike saa melkein vedet silmiin. Tasan tarkkaan yhden kerran on tissit näin arat olleet ennen menkkoja. Se olikin ensimmäinen ja tähän asti viimeinen kerta, kun menkkoja on edeltänyt tällaisia oireita. (Kuuluu siis selkeästi raskausoirelistalle!)
Himo saunoa - en ole mikään kamalan saunaa rakastava ihminen, mutta vajaan viikon verran on tehnyt mieli saunaan taukoamatta. Voisin saunoa vuorokaudet läpeensä! Voiko raskauteen liitettäviä outoja mielihaluja ja -tekoja tulla jo alkuraskaudesta? Muita kuin myönteisiä vastauksia ei oteta kuuleviin korviin!

Väsynyt olen aina, joten sitä lienee turha lisätä listalle. Vappuaattona tein raskaustestin, joka oli negatiivinen, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että olin litkinyt limukkaa koko päivän ja testasin vasta illalla. Laimeaa tavaraa siis! Ja sekin vielä, että testasin heti 29. kiertopäivä, eli ei näillä kierroilla olisi välttämättä edes näkynyt.

Toivossa on hyvä elää!

Joko alkaisi odotus?

Elämme jänniä aikoja. Ensimmäinen yrityskierto lopuillaan ja kuukautisia odotellaan saapuviksi milloin vaan (toivottavasti ei kylläkään nyt vähään aikaan, kiitos!). Kiertoni vaihtelee mukavasti sellaisesta 28 päivästä neljäänkymmeneen. Huomenna olisi juurikin tuo 28. päivä, mutta eipä tässä tilanteessani kannata edes odottaa, että kuukautiset huomenna pärähtäisivät alkaneiksi. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman paljon asiaa ajattelematta (ja voin kertoa, että hankalaa se on!), jotta turha pohdiskelu ei enempää sekoittaisi kiertoja.

Jospa seuraavan kerran sitten informoisin alkamattomista menkoista.

Vauvakausi alkaa

Meillä ei tänä kesänä sitten vietelläkkään mitään patiokausia, vaan meillä alkaa vauvakausi! Aivan superOnnellisuus isolla oolla!

Tässä ollaan nyt sitten hiljalleen jätetty kaikki ehkäisykeinot poijes ja yritetään saada meijän perheeseen pieni mini-ihminen. Välillä pelottaa kamalasti ajatus, että _minä_(+mies) joudun olemaan vastuussa jostain toisesta avuttomasta pienestä, mutta välillä taas tulee aivan suunnattomia onnellisuuspuuskia. Tästä se oikeasti alkaa! Ollaan niin kauan haaveiltu tästä hetkestä, mutta nyt se on vasta mahollista opiskelujen ja taloudellisen tilanteen takia.

Henkisesti raskaanahan olen ollut varmaan jo vuoden päivät. Olen kaikkia mahollisia oireita kehitelly aina kun on vähäkään ollut aihetta, mutta kahestaan tässä elukoitten kera vielä elellään.
Blogi tullee siis sisältään paljolti oireita, joita ei varmaan oo ees olemassa. Toivottavasti jokunen ees.

Mutta hui! Tästä se lähtee :)